Lahden orkesterielämää kevätkaudella 1967 ja vähän muulloinkin

Maaliskuun loppupuolella lahtelaisia kohtasi suuri suru, kun pidetty kaupunginjohtaja Olavi Kajala menehtyi tapaturmaisesti lomamatkallaan Kanarian saarilla. Kajala työskenteli kaupunginjohtajana vuodesta 1942 lähtien, ja näiden vuosien aikana hän ehti toimia myös kolmeen eri otteeseen kansanedustajana. Eräässä 60-luvun puolivälin Lahtea esittelevässä lyhytfilmissä tulee ilmi Kajalan mieltymys klassiseen musiikkiin, jota hän sanoo kuuntelevansa radiosta mieluiten oman kaupungin orkesterin esittämänä.

Lahden kaupunginorkesteri oli kunnallistettu jo vuonna 1950, mutta kesti vuosia ennen kuin päätoimisten muusikkojen määrä oli sellaisella tasolla, että orkesteri tuli toimeen omin voimin. Konsertteja oli radioitu harvakseltaan jo 50-luvulta lähtien, mutta niissä oli lavalla yleensä aina enemmän tilapäisesti kuin päätoimisesti palkattuja soittajia.

Orkesterin työtahti on ollut jo 1960-luvulla hämmästyttävä, vaikka resurssit olivat aivan toisenlaiset kuin nykypäivänä. Konsertteja oli vuotta kohden enemmän, ja sen lisäksi orkesteri oli mukana Lahden Oopperan näytöksissä sekä myös kaupunginteatterin musikaaleissa. Soitantokaudella 1966-67 annettiin myös koululaiskonsertteja sekä muutamia puisto- ja tehdaskonsertteja. Tilattuja esiintymisiä oli peräti 25. Syksyllä 1966 orkesteri vieraili jo toistamiseen Lahden ruotsalaisessa ystävyyskaupungissa Västeråsissa. Orkesterin vakinainen kokoonpano oli tuolloin hämmästyttävän pieni ohjelmistoon suhteutettuna, sillä siihen kuului ainoastaan 23 päätoimista soittajaa, neljä oppilassoittajaa sekä kaksi vakinaista avustajaa. Tällä kokoonpanolla voitiin hoitaa oikeastaan vain viihde- ja koululaiskonsertit. Sinfoniakonserteissa oli tilapäisesti palkattua työvoimaa lavalla yleensä 5-15 henkeä, joskus enemmänkin. Tilannetta helpotti se, että ammattitasoisia soittajia saatiin apuun Hennalan varuskuntasoittokunnasta, ja lisäksi oli käytettävissä myös joitakin päteviä paikallisia amatöörejä. Toki soittajia tuli avustamaan myös pääkaupungin orkestereista.

Oman orkesterin muusikoista kaksi antoi vuoden 1967 aikana ensikonserttinsa Helsingissä. Tilaisuuksien merkitystä korosti se, että toista konserttimestaria Jussi Pesosta ja soolosellisti Heikki Rautasaloa oli säestämässä pianon sijasta oma orkesteri. Kyseiset lahjakkuudet siirtyivät seuraavana vuonna radion sinfoniaorkesterin riveihin.

Soitantokaudella 1966-67 oli ohjelmassa useita suuria sinfonioita, joista mainittakoon Brahmsin ensimmäinen ja neljäs, Madetojan toinen, Sibeliuksen neljäs, Tšaikovskin kuudes sekä Šostakovitšin ensimmäinen. Lahden Oopperalla oli ohjelmassaan tuolloin Aarre Hemmingin johtama Rossinin Sevillan parturi, ja teatterissa meni musikaali Hello Dolly. Tarjontaa oli siis kaupunkilaisten kannalta mukavasti ja muusikot istuivat harva se ilta pultissa. Ihan kaikki eivät tätä menoa kestäneet, sillä esim. eräästä vuoden 1967 joulukuun Hello Dollyn esityksestä puuttui kokonaan yksi soitinryhmä, kun toinen soittajista ei kyennyt paikalle ollenkaan, ja toinen istui teatterin orkesterisyvennyksessä vahvasti päihtyneenä ja lähes soittokyvyttömänä.

Orkesterin kapellimestarina oli 1967 Urpo Pesonen, joka työskenteli tehtävässään vuodet 1959-78. Kevätkauden 22 konsertista hän johti suurimman osan, sillä vain neljässä konsertissa käytettiin vierailevaa kapellimestaria. Joinakin vuosina vierailija-kapuja saattoi käydä enemmänkin. Varsinainen luottovierailija etenkin 60- ja 70-luvuilla oli Lahden musiikkiopiston rehtori Aarre Hemming. Hän oli suorittanut kapellimestaritutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1953 ja toiminut mm. Hyvinkään orkesterin ja Lahden Oopperan kapellimestarina. Vuoden 1967 ulkomaisista solisteista mainittakoon tässä vain viulutaiteilijat Rucciero Ricci ja Oleg Kagan, jotka molemmat vetivät salin täyteen yleisöä. Kaganin vieraillessa Lahdessa kaikki halukkaat eivät mahtuneet saliin, ja hänen seuraavan vierailun toivottiinkin toteutuvan mahdollisimman nopeasti. Orkesterin omista muusikoista esiintyivät solistisissa tehtävissä Jussi Pesosen ja Heikki Rautasalon lisäksi mm. Tuure Kivilä, Ate Saarinen ja Esko Seppälä.

Konsertit pidettiin alkusyksystä 1954 valmistuneessa Lahden konserttitalossa, jossa on vuosien saatossa toiminut myös mm. tavaratalo, keilahalli, elokuvateatteri, pääkirjasto sekä hotelli-ravintola Salpaus. Musiikkiopisto (nyk. Lahden Konservatorio) on toiminut talossa alusta lähtien, mutta vasta hotelli-ravintolan vuokrasopimuksen päätyttyä vuonna 1973 tilakysymys saatiin vähitellen pois päiväjärjestyksestä. Noin kuusisataa henkeä vetävä sali ei ollut suuren suuri, mutta se oli akustiikaltaan varsin hyvä. Vielä 1960-luvulla se oli Turun salin lisäksi maamme ainoa varsinaiseen konserttikäyttöön suunniteltu tila.

Vuonna 1965 Lahden kaupunki oli ostanut Lahden Musiikkiopisto Oy:n osake-enemmistön. Musiikkilautakunta vuokrasi salin ja sen aputilat kaupunginorkesterin tarpeita varten vuosittaisella sopimuksella, jonka myötä tilat siirtyivät sen hallintaan. Kaupunginkirjasto muutti taloon syksyllä 1967. Samana vuonna uusittiin salissa vahvistin- ja valonheitinlaitteet, ja kyseisenä vuonna Yleisradio käytti salia nauhoituksiinsa yhteensä noin 60 tuntia.

Vuoden 1967 Lahden musiikkielämään liittyvistä asioista mainittakoon vielä Lahden musiikkiopiston perustajan Boris Sirpon poismeno heti alkuvuodesta. Hän oli perustanut opiston Viipuriin vuonna 1918 ja toimi sen johtajana talvisodan syttymiseen saakka. Lahteen opisto asettui lopullisesti sotien jälkeen. Yksittäisistä konserteista voisi nostaa esiin Aarre Hemmingin johtaman marraskuisen oopperakonsertin, jossa orkesteri, paikalliset solistit ja Lahden Mieskuoro esittivät kohtauksia Verdin Aidasta. Marraskuussa kantaesitettiin Urpo Pesosen johtamana myös Lahden kaupungin tilaama Tauno Marttisen viides sinfonia ”Shamaani”, joka kasvoi myöhemmin vielä yhdellä osalla. Orkesteri esitti uusitunkin version ensimmäisenä viisi vuotta myöhemmin.