Kotisäveltäjätoiminnan edelläkävijät

Keväällä 1997 maamme sinfoniaorkestereista kolmetoista julkisti oman nimikkosäveltäjänsä. Hankkeen nimi oli Takaisin tulevaisuuteen – säveltäjä osaksi orkesteria, ja sen oli käynnistänyt Suomen sinfoniaorkesterit ry sekä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Kotimaisilla orkestereilla ja säveltäjillä oli toki ollut aiemminkin merkittävää yhteistyötä, mutta nyt asia sai virallisemman ja selkeämmän luonteen. Lahden kaupunginorkesteri esitti 1960-luvulla hämeenlinnalaisen Tauno Marttisen musiikkia, joukossa myös muutama kantaesitys. Tämä epävirallisluonteinen yhteistyö hiipui sitten vähitellen, eikä tilalle tullut toista säveltäjää.

Kalevi Ahon nimi ilmestyi ensimmäisen kerran Lahden kaupunginorkesterin ohjelmiin syyskaudella 1973. Urpo Pesonen johti tuolloin kaksi vuotta aiemmin Helsingissä kantaesitetyn ensimmäisen sinfonian. Aho on kertonut, että hänen elämänuraansa koskenut tärkein päätös, säveltäjäksi ryhtyminen, tapahtui juuri Lahdessa: Aho soitti elokuussa 1968 solistina ja konserttimestarina Pesosen luotsaaman Lahden musiikkileirin orkesterissa. Näytettyään Pesoselle sarjaansa 19 preludia pianolle tämä kehotti häntä hakeutumaan välittömästi Sibelius-Akatemiaan sävellysoppiin. Aho suoritti siellä diplomitutkinnon Einojuhani Rautavaaran johdolla käytyjen opintojen päätteeksi vuonna 1971. Samana vuonna sai ensiesityksensä ensimmäinen sinfonia, ja Aho siirtyi jatkamaan opintoja Berliiniin lukuvuodeksi 1971-72, opettajanaan siellä Boris Blacher.

Kului peräti viisitoista vuotta ennen kuin Ahon musiikkia oli seuraavan kerran Lahden orkesterin nuottitelineillä. Kysymyksessä oli jälleen ensimmäinen sinfonia, ja puikoissa nyt Osmo Vänskä, orkesterin uusi taiteellinen johtaja. Sinfoniaa seurasi jo kuukauden päästä orkesteriteos Hiljaisuus, ja keväällä 1989 viulukonsertto, solistinaan Manfred Gräsbeck. Nämä kolme teosta levytettiin vielä samana kesänä. Kysymyksessä oli orkesterin kolmas äänilevy, ja sen onnistuminen antoi lähtölaukauksen ruotsalaisen BIS-yhtiön ja orkesterin saumattomalle yhteistyölle, joka on siis jatkunut jo kolmen vuosikymmenen ajan. Levyn ilmestymisen aikoihin orkesterin silloinen intendentti Tero-Pekka Henell oli kysynyt Kalevi Ahoa nimikkosäveltäjän tehtävään, mutta asia virallistettiin vuonna 1992, viisi vuotta ennen Takaisin tulevaisuuteen – säveltäjä osaksi orkesteria -hanketta.

Lahdessa kotisäveltäjän ja sinfoniaorkesterin yhteistyö on sujunut kaikin puolin onnellisten tähtien alla. Orkesteri ja konserttiyleisö ovat löytäneet sen avulla uusia näkökulmia aikamme musiikkiin ja päässyt sukeltamaan oman säveltäjänsä sävelkieleen huomattavan syvälle. On ollut myös mielenkiintoista seurata, miten orkesterin erityispiirteet ja esim. tietyt muusikot ovat inspiroineet säveltäjää. Nimikkosäveltäjyyden yhtenä tavoitteena on ollut se, että Aho tulisi säveltäjänä niin tutuksi, ettei yleisö enää vierastaisi hänen nimeään konserttiohjelmissa. Vuonna 2011 Aho sai nimityksen Sinfonia Lahden kunniasäveltäjäksi.

Orkesterin ja Ahon saumaton yhteistyö on tuottanut tähän mennessä yhdentoista suuren teoksen kantaesityksen, joista ensimmäinen oli elokuussa 1994 toteutettu kahdeksas sinfonia. Sitä sponsoroi orkesterin silloinen päätukija Lahden Polttimo. Yhdeksännen sinfonian ensiesitys oli vuorossa jo noin kuukauden kuluttua. Kantaesitysten listalta löytyy myös kolme muuta sinfoniaa (nrot 10, 11 ja 13), sekä neljä konserttoa (tuubakonsertto, huilukonsertto, toinen pianokonsertto sekä kontrabassokonsertto), Syvien vesien juhla–orkesterifantasia sekä Sinfonisia tansseja–sarja. Kaikki esitykset johti orkesterin ylikapellimestarina vuodet 1988-2008 toiminut Osmo Vänskä. Kymmenkunta sävellystä ja sovitusta on syntynyt myös pienimuotoisempiin tilaisuuksiin ja kamarimusiikkia Lahden muusikoiden muodostamille pienemmille kokoonpanoille, tärkeimpinä näistä kvintetto alttosaksofonille, fagotille, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle sekä huilukvintetto. Yli kahdeksankymmenen levytyksen joukossa Sibelius- ja Aho–taltioinnit muodostavat merkittävimmän osan. Kaiken kaikkiaan Aho–esityksiä on kertynyt orkesterille noin seitsemänkymmentä, joista maamme rajojen ulkopuolella (Tallinna, Tukholma, Wien, Lontoo, Amsterdam, Pietari) kymmenen, sekä Helsingissä ja muualla maassamme kaikkiaan kaksitoista. Levytysten ja esitysten myötä myös monet ulkomaiset orkesterit ovat sijoittaneet Ahoa ohjelmistoihinsa – jo pitkään myös kantaesitysten muodossa.

Kirjassa Sävelten maailmat (Gaudeamus 2005) Kalevi Aho toteaa: ”Säveltäjänä minulle on ollut erittäin tärkeää, että olen voinut oppia tuntemaan yhden orkesterin varsin läpikotaisin. Tämä on avannut koko ajan uusia näkökulmia varsinkin instrumentointiin. Lahtelainen yleisö on lisäksi erittäin hyvä: toisaalta yleisö on avoin ja ennakkoluuloton ja toisaalta sellainen, että mikään fusku ei mene sille helposti läpi.”