Käsiohjelmateksti 1.11.2018

Aina siitä lähtien, kun Viipurin vuonna 1918 perustettu musiikkiopisto joutui talvisodan jälkeen vuonna 1940 muuttamaan kotikaupungistaan Lahteen, on opiston ja orkesterin yhteistyö ollut monipuolista ja hedelmällistä. Yhteistyön painopisteet ovat toki muuttuneet vuosikymmenien varrella, ja välillä on ollut luonnollisesti myös hiljaisempia jaksoja. Aina on kuitenkin annettu apua puolin ja toisin vähintään henkilökuntien tahoilta: orkesterimuusikot ovat toimineet opiston (ja sittemmin konservatorion) tuntiopettajina, ja opiston opettajat ja pidemmälle ehtineet opiskelijat ovat tarvittaessa vahvistaneet orkesterin rivejä sen kaikissa soitinryhmissä.

Viipuri aktiivisena musiikkikaupunkina tuli tutuksi lahtelaisille toki jo ennen sotia, kun musiikkiopiston maineikas kamariorkesteri konsertoi joitakin kertoja täälläkin. Orkesterin johtajana toimi opiston rehtori Boris Sirpo, joka kasvatti myös monia eteviä viulutaiteilijoita luokallaan Heimo Haitosta lähtien.

Kun opisto oli muuttanut Lahteen, ei mennyt aikaakaan, kun kaupunkimme musiikkielämä alkoi kukoistaa aivan uudella tavalla. Jo vuonna 1949 Jalmari Niemi kirjoitti Lahden Orkesteriyhdistyksen 40-vuotishistoriikissa: ”Viipurin musiikkiopistosta Lahti sai sivistyselämäänsä täydentävän ja sitä voimakkaasti kehittävän tekijän. Yhdessä karjalaisen kansanaineksen kanssa opisto vaikutti siihen, ettei Lahti konserttikaupunkina enää ole siinä ikävässä maineessa kuin aikaisemmin”. Nykyisen kaupunginorkesterin (Sinfonia Lahti)edeltäjän, Lahden Orkesteriyhdistyksen orkesterin, kapellimestariksi ryhtyi musiikkiopiston rehtorina Sirpoa seurannut Felix Krohn. Hän nosti orkesterin tasoa huomattavasti ja sai yleisömäärät kasvamaan. Ohjelmistosta ei puuttunut haastaviakaan tehtäviä: esimerkiksi vuonna vuoden 1944 joulukuussa Lahdessa kuultiin ensimmäisen kerran Sibeliuksen sinfonia elävänä esityksenä, kun Felix Krohn johti mestarin toisen sinfonian. Orkesteri oli toiminut jatkosodankin aikana pitkälti Krohnin ahkeruuden ansiosta – hänellä oli vilpitön tarkoitus saada organisoiduksi kaupunkiin säännöllistä orkesteritoimintaa. Vuonna 1949 Lahden orkesteritoiminta kunnallistettiin, ja päätoimiseksi kapellimestariksi valittiin Martti Similä.

Felix Krohn menehtyi 1963, ja Lahden musiikkiopistoksi nimensä vaihtaneen oppilaitoksen rehtorina aloitti seuraavana vuonna Aarre Hemming. Hän oli toiminut mm. Helsingin kaupunginorkesterin viulistina ja kirjastonhoitajana, sekä valmistunut kapellimestariksi Leo Funtekin luokalta Sibelius-Akatemiasta. Hemming vieraili etenkin 1960- ja 1970-luvuilla varsin ahkerasti Lahden kaupunginorkesterin johtajana, johtaen konserttien lisäksi myös useita oopperaproduktioita. Myös näissä periodeissa orkesterin ja musiikkiopiston yhteistyö tuli esiin monella eri tavalla. Erityisesti on mainittava Aarre Merikannon Juha-oopperan näyttämöllinen kantaesitys vuoden 1963 syksyllä, jossa Lahden musiikkiopiston rooli oli varsin merkittävä, vaikka esityksen johtikin orkesterin oma kapellimestari Urpo Pesonen. Lahden Juhassa lauloi musiikkiopiston ahkeran oopperaluokan oppilaiden lisäksi myös opiston opettajakuntaan kuuluvia laulajia, ja kritiikki oli kauttaaltaan positiivista.

Aarre Hemmingin jälkeen on mainittava Jukka-Pekka Saraste, jonka kapellimestaritaipumukset tulivat jo varhain esiin. ”Jukkiksen” oma instrumentti oli viulu, jota hän opiskeli musiikkiopistossa Naum Levinin johdolla. Hän oli usein nähty vahvistus orkesterimme riveissä 70-luvulta lähtien. Solistitehtäviäkin järjestyi, ja lopulta myös kapellimestarikeikkoja. Vuosina 2008-11 Saraste toimi Sinfonia Lahden taiteellisena neuvonantajana. Lahden konservatorion entinen lyömäsoitinopiskelija Santtu-Matias Rouvali kasvoi myös kansainvälisen tason kapellimestariksi, jonka omat orkesterit ovat tällä hetkellä Tampere Filharmonia ja Göteborgin Sinfonikot. Sinfonia Lahden eteen hän on ehtinyt toistaiseksi valitettavan harvoin. Myös tämän konsertin kapellimestari Erkki Lasonpalo on opiskellut aluksi Lahdessa, ja hänen uransa on tällä hetkellä hyvässä nousussa. Konservatorion entisistä oppilaista viulutaiteilija Elina Vähälä lienee esiintynyt ahkerimmin orkesterimme solistina, myös lukuisilla ulkomaankiertueilla Etelä-Amerikkaa myöten.

Orkesterin ja konservatorion yhteistyökuvioista on tuotava esiin myös oppilasmatineat ja nuorten solistien konsertit, joita on järjestetty lähes vuosittain jo 1950-luvulta lähtien. Yhteistyö oli erityisen mutkatonta ja luontevaa etenkin vuosina 1954-2000, jolloin opisto ja orkesteri toimivat saman katon alla konserttitalossa. Oopperatoiminta siirtyi tilanahtauden takia jo 1983 uuteen teatteritaloon.

Musiikkiopisto ja (vuodesta 1977)konservatorio ovat kasvattaneet vuosikymmenien mittaan melkoisen määrän ammattilaisia, niin orkesterimuusikoita kuin pedagogejakin, joista osa on välttänyt ”suuren maailman” houkutukset ja malttanut jäädä Lahden vireän musiikkielämän palvelukseen – esimerkkeinä tässä vain konservatorion nykyinen rehtori Eero Pulkkinen ja Sinfonia Lahden konserttimestarit Maaria Leino ja Hannaliisa Pitkäpaasi.

Yhteistyö jatkuu vaihtelevalla mutta ilmeisen riittävällä volyymilla edelleen – sekä tuttujen ja turvallisten kuvioiden merkeissä, että myös uusia toimintatapoja kartoittaen.

Inkeri Jaakkola: Concis 100 –fanfaari

Aram Hatšaturjan: Viulukonsertto (1940)

Allegro con fermezza

Andante sostenuto

Allegro vivace

—–

Sulho Ranta: Kainuun kuvia –Images boréales, sarja orkesterille op. 44 (1933)

I. Öinen maisema (Andante, poco misterioso)

II. Kehtolaulu (Andante teneramente)

III. Poronkellopolska (Andantino)

Henry Purcell (sov. Kari Karjalainen): Sarja Es-duuri

I. Allegretto – II. Lento – III. Presto non troppo – IV. Adagio – V. Allegro

Jean Sibelius: Sinfonia 5 Es-duuri, op. 82

Tempo molto moderato – Allegro moderato

Andante mosso, quasi allegretto

Allegro molto – Largamento assai

Juhlakonsertin ohjelmasta:

Inkeri Jaakkola (s.1962) aloitti opintonsa Lahden musiikkiopistossa ja musiikkiluokilla ja valmistui sittemmin säveltapailun, musiikinteorian ja viulunsoiton opettajaksi. Musiikin maisterin tutkinnon hän suoritti vuonna 2009. Jaakkola työskentelee opettajana Sibelius-Akatemiassa ja Lahden Konservatoriossa, sekä toimii myös aktiivisena säveltäjänä ja sovittajana. Jaakkola kertoo Concis 100 –fanfaaristaan: ”Lahden konservatorion juhlafanfaarin sävellyksellinen lähtökohta on viiden sävelen symbolinen motto, joka esitellään heti teoksen alussa. Kappaleen edetessä motosta kuullaan useita erilaisia ilmenemiä, jotka suuntaavat harmoniaa kohti vaihtuvia tonaalisia keskuksia. Moton sävelet edustavat oppilaitoksen neljää rehtoria – Boris, Felix, Aarre ja Eero – con cis. Fanfaariaiheen esittely ja juhlava kertaus kehystävät kolmitaitteisen sävellyksen lyyristä välitaitetta, jonka sävelkielessä voi kuulla kaikuja menneiltä ajoilta. Fanfaari on sävelletty vaskikvintetille ja timpanille, mutta siitä on olemassa myös versio kahdelle pianolle, sekä lyhennelmä oppilasesityksiä varten”.

Fanfaari sai kantaesityksensä konservatorion omassa juhlakonsertissa lokakuussa.

Armenialainen säveltäjä Aram Hatšaturjan (1903-78) sai viulukonserttonsa valmiiksi 1940. Teos on omistettu David Oistrahille, joka otti osaa myös sen yksityiskohtien hiomiseen. Konsertosta on myös versio huilulle ja orkesterille, jonka laati vuonna 1968 Jean-Pierre Rampal. Illan solisti on orkesterimme konserttimestari Maaria Leino, joka aloitti opintonsa Lahdessa, mutta toimi Sibelius-Akatemiasta valmistuttuaan pitkään kärkipaikoilla Helsingin orkestereissa. Takaisin Lahteen hän palasi viitisen vuotta sitten.

Aram Hatšaturjan esiintyi myös kapellimestarina, johtaen omia sävellyksiään myös Lahdessa vuoden 1955 keväällä. Orkesterin silloinen lyömäsoittaja Jorma Alanne oli omassa soitinryhmässään harjoituksissa yksin paikalla, ja viimeistään Miekkatanssissa Hatšaturjan puuttui asiaan. Hän vaati paikalle lisää soittajia, mutta kun se ei noin vain onnistunut, hän lopulta hyväksyi Alanteen keksimän tavan soittaa lähes kaikki nuotit yksin. Heistä tuli lopulta hyvät ystävät, ja Hatšaturjan mainosti kätevää ja hyvin rytminsä pitävää soittotapaa aina siellä missä Miekkatanssia tuli johtaneeksi!

Säveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija Sulho Ranta (1901-60)työskenteli monipuolisen uransa aikana myös Viipurissa, opettaen musiikkiopistossa ja johtaen teatterissa. Viipurin musiikkiopiston opettajakuntaan hän kuului vuosina 1925-32 mm. musiikinteorian ja –historian opettajana, jonka jälkeen siirtyi Helsinkiin. Kolmiosainen ja melko perinteiseen tyyliin kirjoitettu sarja orkesterille Kainuun kuvia valmistui vuonna 1933, ja se on omistettu kapellimestari Toivo Haapaselle ja Ylioppilaskunnan Soittajille. Opetus- ja kirjoitustyön lisäksi Ranta ehti säveltää useita muitakin orkesteriteoksia (mm. neljä sinfoniaa), sekä paljon vokaali- ja kamarimusiikkia. Edellisen kerran orkesterimme on esittänyt Sulho Rannan musiikkia (Nymfi soittaa –scherzo)vuonna 1951!

Englantilaista Henry Purcellia (1659-95)pidetään maansa suurimpana syntyperäisenä barokin mestarina. Hänen varsin laaja ja monipuolinen tuotanto sisältää sekä kirkollisiin että maallisiin tarpeisiin sävellettyä musiikkia. Trumpetille Purcell ei tiettävästi kirjoittanut mitään laajamuotoisia teoksia muutamaa sonaattia lukuun ottamatta. Nyt kuultavan Sarjan sovittaja Kari Karjalainen on todennut, että tämä ja monet muutkin Purcellin nimissä olevista trumpettisävellyksistä on koottu muille instrumenteille laadittujen teoksien materiaalista. Es-duurisarjassa on otettu huomioon myös soittajan ikä, koska luonnontrumpeteille sävelletyt teokset ovat äänialaltaan nuorille soittajille aivan liian korkeita. Sarjan nuori solisti Kalle Viljakka on konservatorion opiskelija, joka tuli koesoiton kautta valituksi viime keväänä Sinfonia Lahden Nuorten solistien konserttiin.

Jean Sibeliuksen (1865-1957) viides sinfonia ei juuri esittelyä kaipaa, sillä se on nyt Sinfonia Lahden nuottitelineillä (vuodesta 1950 lähtien) 67:ttä kertaa. Näistä esityksistä tosin vain 24 on kuultu Lahdessa, loppujen sijoittuessa eri puolille maailmaa Etelä-Amerikkaa ja Japania myöten. Sinfonia on esitetty myös mm. Sodankylässä (Luosto) sekä New Yorkissa. Orkesterimme Sibelius-historia on yllättävän pitkä, sillä hänen teoksiaan esitettiin kokoonpanon sallimissa rajoissa jo paljon ennen toiminnan kunnallistamista (1950). Niin kuin jo aiemmin tuli mainituksi, oli mestarin sinfonia(nro 2) esillä ensi kertaa Lahdessa vuonna 1944. Esitykset lisääntyivät tuntuvasti vihdoin 1980-luvun puolivälistä lähtien, kun orkesterin kokoonpanoa saatiin kasvatetuksi ja kapellimestareiksi tulivat Ulf Söderblom ja Osmo Vänskä. Myös kaikilla seuraavillakin ylikapellimestareilla on ollut Sibelius keskeisenä osana ohjelmistoamme. Orkesterin ja Sibeliuksen yhteyksistä puhuttaessa on mainittava myös lukuisat levytykset ja niistä saadut palkinnot, sekä tietenkin vuodesta 2000 lähtien järjestetty vuosittainen Sibelius –festivaali.